Lake Tobalta Bukit Lawangiin
Pari päivää sitten hyvästeltiin Lake Toba ja sen rauha, silmissä kiiltäen Bukit Lawang - pieni kylä viidakon keskellä Pohjois-Sumatralla. Otettiin porukalla samasta guest housesta lautta Parapatiin ja tingittiin viiden hengen porukallemme kyyti Bukit Lawangiin hintaan 800 000 rupiaa, eli 160 000/nenä. Euroissa matkalle kertyi siis kymmenisen euroa hengeltä.
Matka sujui kivasti ja kokonaisuudessaan matkaan meni hieman alle 8 tuntia pysähdyksineen. Pysähdyttiin kerran keskellä ei mitään johonkin paikalliseen buffettiin, jossa piti summanmutikassa arpoa erinäisistä kulhoista jotakin riisin kaveriksi. Kukaan paikassa ei puhunut englantia, eikä myöskään kuskistamme ollut apua. Suski sai jotain limaista ja pesusienen oloista hyvänmakuisessa kastikkeessa, Henkalle taas selvisi jälkeenpäin pienen selvityksen jälkeen, että lautaselle tuli lapattua jonkun eläimen (luultavasti lehmän) nahkaa - sitkeää ja limaista sekin.
Bukit Lawang
Bukit Lawang on siis pieni kylä sumatralaisen luonnonpuiston kupeessa ja tunnettu 1970-luvulla avatusta orankien kuntoutusalueesta. Alunperin vangittuja orankeja vapautettiin valvonnan alla viidakkoon takaisin lajitoveriensa pariin. Samalla paikka on avattu turisteille ja turistit pääsevät oppaan seurassa viidakkoon näkemään sekä villejä että vapautettuja orankeja. Tarjolla on yhden päivän sekä useamman päivän kestäviä retkiä, jolloin oppaan kanssa yövytään viidakossa.
Perille päästyämme oli pimeää, eikä meillä ollut tietysti aavistustakaan, mistä edes etsiä majapaikkaa, joten seurattiin ensimmäisiä tyyppejä joen yli kiikkuvaa riippusiltaa pitkin majataloon, joka kustansi vaivaiset 50 000 rupiaa/yö, eli 3,5 euroa. Todettakoon, että hinnalla oli toki syynsä; kostean homehtuva 70-luvun hollantilaistyylinen rivitalo, jossa huoneessa haisi epäilyttävästi myrkky tai paloöljy.
Söimme illallista majatalon ravintolassa ja painuimme pehkuihin. Unen päästä ei ehditty saamaan kiinni edes ennen kuin kuuluisa Delhi belly, eli vatsatauti kiskoi ensin Suskin ja lopulta perässä myös Henkan kauhuelokuvia muistuttavaan vessaan. Ilmeisesti matkalla ostamamme juustosämpylä ei ollut hyvä eväs (kukaan muu seurueesta ei saanut tautia ja sämpylä oli ainut, mitä muut eivät olleet syöneet).
Yöstä selvittiin kuin selvittiinkin hengissä, ja seuraava päivä kului voimia keräten. Päätimme myös vaihtaa majapaikkaa. Siirryimmekin suoraan varmaan koko kylän upeimpaan majoitukseen; kauniisti koristellut ja siistit tilat, länsimainen wc-pytty (!!!) ja oma kattoterassi riippumatolla. Kelpaa loikoilla! Hintaakin on toki: 350 000 rupiaa/yö. Joskin yhteensä se on 25 euroa, joten verraten eurooppalaisiin hotelleihin tai hostelleihin hinta on edelleen varsin alhainen.
Tänään olo on ollut jo selkeästi parempi ja kävimme kävelemässä kylässä vähän enemmän. Vietettiin sunnuntaipäivää sekä huisilla kattoterassillamme että joen rannassa makoillen ja joen kohinassa istuskellen kuten paikallisetkin. Lisäksi alkuillasta käytiin torikujalla.
Hauska huomio: Täällä länsimaalainen, valkoinen ihminen on hauska ilmestys. Paikalliset - useimmiten lapset ja teinit - innostuvat ja haluavat paitsi tervehtiä, myös ottaa yhteiskuvia. Ollaan siis päästy myös jo ties kuinka moneen selfieen mm. kikattavien teinityttöjen kanssa ihan kuin ehdat filmitähdet.
Huomenna kohti viidakkoa!


Kommentit
Lähetä kommentti