Mopolla Lake Toballa ja uimista

Viimeisten parin päivän aikana ollaan käyty mopoajelulla, uitu järvessä, seurattu kaatosadetta, syöty hummereita eka kertaa elämässämme ja ihan vaan lepäilty.

Pari päivää sitten otettiin tästä meidän majapaikalta skootteri alle. Koko päiväksi hintaa kertyi 80 000 rupiaa, eli vajaa 6 euroa sisältäen bensat ja kypärät. Oli muuten aikamoinen päivä! Hurja, jännittävä, elämysrikas, mutkainen, töyssyinen ja ripaus lievää paniikkiakin onnistuttiin lopulta ujuttamaan. Aluksi ajeltiin vain kylien läpi ja Suski otti vauhdista takana kuvia. Päädyttiin sen enempää suunnistamatta myös kuumalle lähteelle. Itsessään tämä nähtävyys ei ollut kummoinen ollenkaan, mutta olihan se kiva huljutella jalkoja kuumassa kirkkaassa vedessä, joka jostain vulkaanisen vuoren uumenista pulputti.

Onnistuttiin eksymäänkin mopoillessa. Kahteen kertaan yritettiin lähteä kohti omaa kylää "oikoteitä" pitkin. Molemmilla kerroilla jouduttiin kääntymään lopulta takaisin kun "tie" alkoi olla ajoittain pystysuoraa, pelkkiä isoja kivenlohkareita, polunkaltaista ja heinää. Toisin sanoen tietä ei oikein ollut enää, vaan lähinnä ikivanha muisto sellaisesta. Paikallisiakaan ei enää näkynyt niillä seuduilla ja jos näkyikin, kukaan ei enää puhunut englantia, osannut osoittaa missä ollaan kartalla tai välttämättä edes lukea. Lisäksi iltapäivä alkoi lähestyä loppuaan eli kohta tulisi pimeä. Oltiin syötykin viimeksi aamulla. Toisella kerralla kun tultiin jotakin "oikotietä" takaisin isommalle tielle todettiin, että parempi luovuttaa oikoteiden suhteen ja kääntyä vaan reippaasti suurimmaksi osaksi asfaltoitua reittiä takaisin - edessä siis muutaman tunnin matka ja päivä tosiaan jo varsin pitkällä. Auringonlasku oli hieno kultaisine pilvenreunoineen, mutta pilkkopimeässä ajaminen taas ilman, että tietää suunnilleen edes montako kymmentä kilsaa on vielä jäljellä, oli vähän hurjaa. Vilukin tuli. Miljoonannen mutkan jälkeen mopon heikkoon ajovaloon osui kuitenkin lopulta kyltti, jossa oli nuoli vasemmalle ja meidän kylän nimi; Tuk-Tuk. Jalat, takamus ja hartiat aivan jumissa, mutta perille päästiin ja taas kokemuksia rikkaampana!

Seuraavat pari päivää vaativat jännän mopoilupäivän jälkeen rentoutumista. Makoiltiin järvellä, syötiin ja hengailtiin muiden majapaikan asukkien kanssa. Toissapäivänä tuli kunnon sade ja pienehkö myrsky. Pojat halusivat tietenkin suomalaisittain istua kaljat kädessä rankkasateessa järvessä myös. Kotoisa tunnelma ja mielessä se suomalainen juhannus.

Eilen käytiin porukalla syömässä viereisessä Bagus Bayssa hummereita. Ei olla kumpikaan koskaan aiemmin syöty hummereita, joten oli kiva kokeilla uutta. Vaikuttivat tuoreilta ja maistuivat. Kaveriksi Bintang-olutta ja batak-kastiketta, joka oli tosi herkullista.