Ubud, Bali

Lembonganilta päätimme tutustua Balin saareen vielä yhden paikan osalta ennen loman loppulaukaisua Kuala Lumpurissa. Otimme siis lautan satamakaupunki Sanuriin, ja viiden hengen porukalla venematkalle kertyi hintaa 130 000 rp/hlö, eli vajaa 10 euroa. Puolen tunnin matka sujui veneen katolla auringonpaisteessa mukavasti, ja Sanurista jatkoimme suoraan taksilla Ubudiin. Sanurista taksimatka maksoi 150 000 rp, jonka saimme tingittyä alkuperäisestä 250 000 pyynnistä.

Taidetta niin ovissa kuin kojuissa

Ubud on Balin sisämaassa oleva kulttuurista ja riisipelloista tunnettu kaupunki, jota monet kehuvat. Myös meidän mielestämme kaupunki oli soma ja viihtyisä. Erityisesti Ubudissa kiinnitimme huomiota paikallisten upeisiin temppeleihin sekä balilaiseen arkkitehtuuriin, jossa erityisesti sisäänkäynnit olivat niin ihmisten koteihin kuin majataloihinkin uskomattomia taiteen ja taidon näytteitä.

Vietimme Ubudissa kaikkiaan kaksi yötä, joka riitti pintapuoliseen tutustumiseen. Kojuissa, joista löytää käsitöitä, taidetta, vaatteita ja kaikkea krääsää, vietimme aikaa ehkä eniten. Olimme päättäneet, että haluaisimme paikallisen maalauksen kotiin, ja etsimmekin sopivaa maalausta useissa taidekojuissa kierrellen. Ubud market on kojujen ryhmittymä, josta lopulta löysimme kaksi pienempää, abstraktia maalausta kotiin viemisiksi. Hintakaan ei päätä huimannut: pienellä tinkimisellä saimme taulut 250 000 rupian hintaan, eli noin parillakympillä. Kuljetus onnistuu siten, että maalaukset irrotetaan kehyksistään ja kangas rullataan. Onnistuisi siis myös hieman suurempien taulujen kuljetuskin!

Ubudin riisipellot

Toisena päivänämme Ubudissa otimme taksikyydin kuuluisille riisipelloille. Lähistöllä on muutama suurempi peltoalue, me suuntasimme lähimmälle. Kyyti ja kuljettaja, joka odotti autolla sillä välin kun kiertelimme pelloilla, kustansi 200 000 rp, eli alle 15 euroa.

Riisiviljelmillä oli kojuja ja kioskeja sekä paljon turisteja. Kiertelimme peltojen reunamia parisen tuntia siten, että pääsimme myös syvemälle ja pois pahimpien turistipolkujen luota. Itse pelloilla käppäily ei kustantanut mitään, mutta jos halusi vähän pidemmälle ja korkeammalle viljelmillä, oli "lahjoitettava" parilla portilla pari tonnia mm. polkujen ylläpitoon. Lahjoitukset olivat pakollisia, mikäli halusi eteenpäin, mikä osaa turisteista tuntui ärsyttävän paljonkin. Me maksoimme pienet summat - pari tonnia on muutamia senttejä, eli ei valittamisen arvoista ainakaan.

Perinteistä balilaista laulua ja tanssia

Viimeisenä iltanamme Indonesiassa päätimme mennä katsomaan kehuttua, perinteistä balilaista tanssiesitystä, kecak-tanssia. Balilaista tanssia on Ubudissa tarjolla kahdenlaista, ja molempia esityksiä on kutakuinkin joka ilta. Päätimme valita kecakin, koska siinä oli kuulemamme mukaan tarina, ja suuri mieskuoro hoiti musiikin laulamalla erilaisia rytmisiä ääniä. Esitys pidettäisiin paikallisessa temppelissä.

Olimme hieman epäluuloisia kun kuulimme, että esitys kestää 1,5 tuntia, mutta ostimme 75 000 rupian liput kuitenkin. Yksi lippu maksoi siis reipas 5 euroa. Kun esitys alkoi tunnelmallisessa tulen valossa ja joukko eri ikäisiä miehiä asteli aukiolle ja alkoi laulaa, ymmärsimme mistä nimi "kecak" on peräisin. Musiikkina toimiva 100-päinen mieskuoro lauloi suurimmaksi osaksi "ksäksäksäksäks". 1,5 tuntia kului hujauksessa seuraten erilaisia kiinnostavia, hauskoja ja yllättäviä ääniyhdistelmiä, joilla kuoro rytmitti vanhaa hindulaista tarinaa prinssistä ja prinsessasta. Esiintyjien ilmeet ja liikkeet olivat myös upeita. Suosittelemme ehdottomasti kokemuksena kecak-tanssiesitystä!