H&S Matkablogi

Ensimmäinen puolisko kolmen viikon Brasilian matkasta on lusittu ja nyt on ensimmäisen blogautuksen aika. Tällä kertaa meillä on vain iPad matkassa, joten ajattelimme blogata vain pari kertaa kuvapainotteisesti täältä. Kuvia löytyy täältä:   https://goo.gl/photos/eCwARGqgRGSJYSEt7 Matkasuunnitelmamme on karkeasti seuraava: Ensimmäinen viikko legendaarisella Copacabanalla Toinen viikko Ilha Grande -saarella Kolmas viikko Botafogossa ja sambakarnevaaleilla (enempi residenssialue Rion kaupungin "ytimessä") Copacabanalla Ensimmäisen viikon aikana käytiin Copacabanan lisäksi tutustumassa Ipanemaan, Lebloniin, Botafogoon ja Centroon. Lisäksi käytiin katsomassa ristuspatsasta eli Christ the Redeemeria Corcovado-vuorella. Liikuttiin metrolla ja bussilla. Vuoren huipulle mentiin kehutulta vanhalla junalla, joka meidän mielestä ei kuitenkaan ollut rahansa väärti. Jeesus-patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä, tuli nähtyä nopeasti ja enemmänkin Corcovadolta avautuva up...

Lembonganilta päätimme tutustua Balin saareen vielä yhden paikan osalta ennen loman loppulaukaisua Kuala Lumpurissa. Otimme siis lautan satamakaupunki Sanuriin, ja viiden hengen porukalla venematkalle kertyi hintaa 130 000 rp/hlö, eli vajaa 10 euroa. Puolen tunnin matka sujui veneen katolla auringonpaisteessa mukavasti, ja Sanurista jatkoimme suoraan taksilla Ubudiin. Sanurista taksimatka maksoi 150 000 rp, jonka saimme tingittyä alkuperäisestä 250 000 pyynnistä. Taidetta niin ovissa kuin kojuissa Ubud on Balin sisämaassa oleva kulttuurista ja riisipelloista tunnettu kaupunki, jota monet kehuvat. Myös meidän mielestämme kaupunki oli soma ja viihtyisä. Erityisesti Ubudissa kiinnitimme huomiota paikallisten upeisiin temppeleihin sekä balilaiseen arkkitehtuuriin, jossa erityisesti sisäänkäynnit olivat niin ihmisten koteihin kuin majataloihinkin uskomattomia taiteen ja taidon näytteitä. Vietimme Ubudissa kaikkiaan kaksi yötä, joka riitti pintapuoliseen tutustumiseen. Kojuissa, joist...

Rantaelämä vei mennessään niin, että kirjoittelut reissun aikana on jäänyt vähän vähälle. Hengissä kuitenkin ollaan! Gili Menolta otettiin yllätysratkaisuna Gileillä samaan aikaan reissaavien kavereiden kanssa suunta kohti Nusa Lembongania, Balin kaakkoispuolella sijaitsevaa pientä paratiisisaarta. Nusa Lembongan herätti meidän mielenkiinnon, kun kuultiin että saaren tuntumassa on hyvät snorklailumahdollisuudet ja siellä voisi nähdä paholaisrauskuja. Eli ei muuta kuin kyyti takaisin Padang Baihin ja sieltä pikkuruisella kalastajanveneellä noin 45 minuutin matka Nusa Lembonganille. Ensimmäisenä suunnattiin Mushroom Baylle, josta olimme lukeneet, että se olisi saaren päärantaa rauhallisempi ja kauniimpi. Totuus oli, että Mushroom Beach ei ollut varsinaisesti loikoiluun ja uimiseen sopiva, koska siellä oli myös veneitä paljon. Muutenkin meille selvisi, että Mushroom Bay oli hieman kalliimpi kuin Jungut Batu, eli päärannan kyläalue, jolle parin yön jälkeen vaihdettiin asumaan halvemma...

Bukit Lawang sai jäädä viidakkoretken jälkeen taakse, vaikka paikassa olisi helposti voinut vielä viettää pari päivää esim. tubettamalla jokea pitkin uudelleen ja käymällä paikallisten kehumassa lepakkoluolassa. Otimme privaattiautokyydin hintaan 600 000 rupiaa kohti Medanin Kuala Namun lentokenttää. Koska nettiyhteys ei toiminut Bukit Lawangissa illalla kunnolla kovien sateiden vuoksi, emme olleet saaneet varattua lentolippuja Balille Denpasariin. Olimme liikkeellä siis kunnon vanhanajan tyyliin ja toivoimme, että koneessa olisi tilaa ja saisimme liput vasta kentältä. Hyvä tuuri kävi ja saimme liput. Denpasarista otimme taksin yhdeksi yöksi haukutulle Balin  Kuta Beachille , joka osoittautui travellaajien kertomusten mukaiseksi: diskoja, jumputusta, länsimaalaisia turisteja ja joka nurkalla joku tarjoamassa kyytiä tai jotain muuta. Yövyimme vielä Kutan keskustan liepeillä, joten saimme "nauttia" diskojytkeestä aamuun asti. Seuraavana aamuna menimme ostamaan lippuja Amed...

Blogin kirjoittaminen on viime päivinä jäänyt aivan lomailun jalkoihin. Aloitetaan kuitenkin ehdottomasti kertomisen arvoisesta, eli viidakkoretkestä. Otimme paikalliselta viidakko-opas Josefilta päivän viidakkoretken neljän hengen porukalla. Hinnat olivat fiksatut, ja kustannus oli 35 euroa tai 550 000 rupiaa (rupioilla maksaessa kurssin käännöksen myötä pari euroa tuli maksettua ylimääräistä). Reippain askelin klo 9 tienoilla suuntasimme Josefin ja hänen avustajansa kanssa kohti viidakkoa. Kohtaaminen viidakon kanssa yllätti ja hengästytti heti: ei muuta kuin kapuamaan pystysuoraa rinnettä ylöspäin puiden juurista ja oksista apua kiskoen! Samanlaista extreme-polkua pitkin mentiinkin melkein valtaosa retkellämme. Ihan mahtavaa – ja hikistä! Todennäköisesti oppaamme katsoivat, että kykenemme menemään vähän hurjempia reittejä, koska missään nimessä kaikki retkellä käyvät turistit eivät pystyisi noita polkuja tallaamaan. Lintujen, apinoiden ja ötököiden äänet taustamusiikkina trek...